Vaalien ensimmäistä kierrosta edeltäneenä perjantaina Conexio järjesti jo tuttuun tapaan Election Briefing –tilaisuuden kansainväliselle yleisölle. Tämänkertaisina alustajina tilaisuudessa olivat entinen pääministeri ja presidenttiehdokas Matti Vanhanen sekä toimittaja Katja Boxberg. Värikästä keskustelutilaisuutta isännöivät Conexion neuvonantajat Kimmo Collander ja Maria-Elena Cowell.

Valtaoikeuksien kavennuttua presidentille on sovitettu arvojohtajan kruunua. Arvojohtajuudesta ja presidentin asemasta tilaisuus kirvoitti sangen erilaisia mielipiteitä. Boxbergin presidenttikriittisen puheenvuoron vastapainoksi Vanhanen analysoi presidentin roolia ulkopolitiikan johtajana.

Conexiossa seuraamme vaalikampanjointia ammatillisen kiinnostuneesti ja analysoimme kannatuslukuja mm. sosiaalisen median analyysityökaluja hyödyntäen. Muutama päivä ennen vaaleja näytti verkkokeskustelujen perusteella todennäköiseltä että kiivas kamppailu toisesta sijasta Pekka Haaviston ja Paavo Väyrysen välillä kääntyy Haaviston eduksi.

Nyt seuraamme jännityksellä vaalien toista kierrosta. On jännittävää nähdä missä määrin verkkokeskustelut pystyvät ennustamaan vaalien toisen kierroksen tulosta. Kerromme analyysistämme lisää tässä blogissa vielä ennen vaalien toista kierrosta.
 

Hyvin suunnitteltu on puoliksi tehty. Toimittajien ja muiden kirjoitustyötä tekevien suunnittelua on jutun taustoittaminen: tutustutaan aihealueeseen sekä jutussa mahdollisesti esiintyviin henkilöihin ja yrityksiin. Mikäli taustatyö jää tekemättä, voi jutun uskottavuus kärsiä tuntuvasti. Juttu voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan saaden lukijat epäilemään aihetta valheelliseksi, jos jokin jutun keskeisistä tekijöistä on jotain muuta, mitä kirjoittaja oletti sen olevan.

Savon Seudun Sanomat julkaisi viime vuoden puolella artikkelin tuontiauton matkamittarin kilometrilukeman muuttamisesta. Jutussa esiteltiin esimerkkitapaus, jossa helsinkiläinen mieshenkilö kertoi painajaiseksi muuttuneesta unelma-autostaan. Edulliseen hintaan hankitun menopelin todelliset ajokilometrit paljastuivat ilmoitettuja runsaammiksi.

Kyseistä artikkelia on varmasti luettu mielenkiinnolla eri puolilla Suomea autoharrastajien keskuudessa, sillä esimerkkitapauksessa huijauksen kohteeksi joutunut henkilö on laajasti tunnettu huijari varaosa- ja autokaupoissa. Hän on saanut teoistaan ainakin yhden tuomion, ja jatkanut toimintaansa välittömästi vapauteen päästyään. Toisin sanoen huijauksista kertova juttu esittelee uhrina henkilön, joka on itse tehtaillut runsaasti mittarien rukkausta rankempia huijauksia.

Mikäli Savon Seudun Sanomien toimittaja olisi tiennyt esimerkkihenkilön taustat jo etukäteen, niin epäilen, ettei hänen tarinaansa olisi valittu esimerkkitapaukseksi. Vaikka artikkelin aihe eli kilometrien ruuvaaminen pois auton mittarista on todellinen, vähentää huonosti valittu esimerkkihenkilö jutun uskottavuutta tuntuvasti. Kaverin taustoista olisi saanut aivan riittävästi vihiä niinkin yksinkertaisella keinolla kuin Google-haulla, joka löytää runsaasti keskusteluja tämän nimeltä mainitsemattoman henkilön puuhailuista.

Taustatyöstään luistaneen toimittajan puolustukseksi on sanottava, että taitava huijari on varmasti onnistunut huijaamaan vakuuttavalla esiintymisellä myös toimittajaa. Hän on kuitenkin huijannut ammatikseen useita vuosia esiintyen milloin milläkin nimellä ja hankkinut rikollisin keinoin haltuunsa muun muassa useita BMW:n arvokkaimpia malleja sekä nipun muita kalliita kulkupelejä. Tekojensa ansiosta hän on ollut televisiossakin puheenaiheena: Nelosen ohjelma Rikosraportti teki hänestä jutun jo vuonna 2003 otsikolla ”ammattimainen autohuijari”.

Se, onko huijauksista tuomittu henkilö hyvä valinta uhrin rooliin huijauksia esittelevässä artikkelissa, jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi. Kyseisen henkilön joutumista huijauksen kohteeksi tuskin pahoittelee se autoharrastajaporukka, joka sai muutamia vuosia sitten sakkotuomion muilutettuaan hänet autokauppaverukkeella sorakuopalle ja annettuaan hänelle siellä sakinhivutusta.

Kommentoi

Conexiolaiset olivat keskiviikkona mukana ProComin Syty syksyyn -seminaarissa, jonka teemana oli vaikuttajaviestintä Suomessa. Tilaisuudessa julkaistiin samaa aihetta käsittelevä kausikirja, ProComma. Ohjelmassa oli kolme kiinnostavaa puheenvuoroa. EuroFactsin Anders Blom käsitteli muun ohessa yhteiskunnallisen vaikuttamisen liiketoiminnan ansaintalogiikkaa ja palvelun arvoa asiakkaalle. Vaikka konsulttipalveluiden hinnoittelu tuntuu joskus korkealta, tulee toimimattomuus usein vieläkin kalliimmaksi.

Keskusteluissa tuli esille myös Suomen lainsäädäntöprosessin epäkohdat ja se, ettei kansalaisilla ole todenmukaista käsitystä itse prosessista ja lakiesityksistä. Esimerkiksi EU:ssa lainsäädännön valmisteluprosessi on paljon läpinäkyvämpää kuin Suomessa.

Conexion Kimmo Collander puolestaan esitteli ProComin ja Conexion yhteistyössä toteuttaman vaikuttajaviestintäkyselyn tuloksia. Viestinnän ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksista ja vaikuttajaviestinnän trendeistä voi lukea lisää uusimmasta ProCommasta (1/2012). Kimmo pohdiskeli myös erästä mieliaihettaan – ”pahaa” politiikassa. Mikä on ”pahan” oikeus tulla kuulluksi demokraattisessa yhteiskunnassa? Aihetta sivuttiin myös Conexion Porin Suomi Areenalla järjestämässä väittelysarjassa.

Tilaisuuden päätti Jussi Lähteen analyysi käynnissä olevista presidentinvaalikampanjoista. Lähteen mukaan joidenkin ehdokkaiden motiivit ovat aivan muualla kuin presidenttiydessä: vaalikampanjoita käytetään myös puolueorganisaation kehittämisen ja kunnallisvaalityön pohjustamisen välineenä.

Tilaisuudessa pohdittiin vaikuttajaviestinnän historiaa ja merkitystä eri näkökulmista. Vaikuttajaviestintää on ollut aina, mutta sitä on kutsuttu eri nimillä. Vaikuttajaviestijät ovat olleet liikkeellä elinkeinotarkoituksessa jo Ruotsin ajoista lähtien. Harvat yritykset ovat sisäistäneet, kuinka tärkeää on rakentaa vuorovaikutusta tulevaisuuden päätöksentekijöihin jo heidän ollessaan vasta uransa alkutaipaleella.

Uusi ProComma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos! Lue lisää Pilkun paikasta. 

Tekesin EVE-ohjelman päällikkö Martti Korkiakoski  toivotti vieraat tervetulleiksi. Tapahtuman juontajana toimi Lauri Karhuvaara (kuvassa vasemmalla).

Liikenne tuottaa merkittävimmän osan hiilidioksidipäästöistä ja on yksi kasvihuoneilmiön pääsyyllisistä. Liikkumisen tarve ei kuitenkaan vähene, vaan liikenteen on pikemminkin mukauduttava yksilöllistyviin elämänrytmeihin. Uusilla teknologioilla on merkittävä rooli ihmisen ja ympäristön tarpeiden sopeuttamisessa. Tämän vuoksi oli erityisen inspiroivaa olla mukana järjestämässä Sähköä liikenteeseen -tapahtumaa Narinkkatorille 8. joulukuuta. 

Sähköä liikenteeseen -tapahtuma oli Tekesin EVE – Sähköisten ajoneuvojen järjestelmät -ohjelman testiympäristöjen lanseeraustilaisuus. Arktisissa olosuhteissa testatuilla sähköajoneuvoilla ja -ajoneuvojärjestelmillä on erinomaiset mahdollisuudet kehittyä yhdeksi menestyneimmistä vientituotteistamme, sillä ajoneuvoliikenne sähköistyy maailmalla kiihtyvällä tahdilla. Sähköinen liikenne parantaa ilmanlaatua ja vähentää melusaastetta kaupungeissa. Sähköajoneuvot ovat myös yksi osaratkaisu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sillä edellytyksellä että akkuihin ladattava sähkö on tuotettu ympäristöystävällisistä energialähteistä.

Paikalle kokoontuneessa satalukuisessa asiantuntijajoukossa vallitsi vahva usko sähköajoneuvojen yleistymiseen maailmalla. Tilaisuuden avasi elinkeinoministeri Jyri Häkämies ja avainpuhujina lavalle nousivat Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara, Fortumin johtaja Timo Karttinen, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ja EVE-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Jussi Palola. Avainpuheenvuoroissa korostettiin sähköisen liikenteen välttämättömyyttä ja liiketoiminnallista potentiaalia.

Tapahtuma oli suunnattu suomalaisille sähköajoneuvoalan asiantuntijoille ja siinä keskusteltiin alan tulevaisuuden näkymistä ja liiketoiminnallisista mahdollisuuksista. Puheenvuoroissa ja yritysesittelyissä kohtasivat rohkeat yhteiskunnalliset visiot ja uusien teknologioiden mahdollisuudet. Tekniikkaa ymmärtämättömälle ampeerit ja akkunippelit olivat silkkaa pellepelottomuutta, mutta Narinkkatorilla esitellyt demolaitteet olivat hyvin vakuuttavia. Sähköauton tankkaajan sormet eivät lemua bensiinille ja kytkentä onnistuu jokaiselta joka on joskus liittänyt leivänpaahtimen pistorasiaan.

Conexio on Tekesin EVE-hankkeen viestintätoimistokumppani. Tiimillämme oli vastuu tapahtuman toteutuksesta ja koordinoinnista. Kokemus oli innostava ja tiimimme sai arvokasta kokemusta suurtapahtuman järjestämisestä. Asiakkailta saamamme myönteisen palautteen myötä olemme valmiita suunnittelemaan jatkossa entistä kunnianhimoisempia projekteja.
 

Narinkkatorilla oli nähtävillä liki neljäkymmentä sähköajoneuvoa.

Ensimmäinen modernin turkkilaisen elokuvan festivaali Turkish Movie Days ylitti yleisötavoitteensa. Kolmen päivän aikana 28.9.–1.10.2011 esitettiin viisi kotimaassaan hyvin suosittua elokuvaa, joita ei Suomessa ollut aiemmin näytetty. Conexiolle ison kulttuuritapahtuman viestinnän suunnittelu ja toteutus oli positiivinen uusi kokemus. Tapahtuman puitteissa pääsimme hyödyntämään tiimimme monipuolista osaamista audiovisuaalisesta tuotannosta viestinnän toteuttamiseen sosiaalisessa mediassa.

Turkin elokuvatuottajien ammattiyhdistyksen FIYAB:n ja Turkin valtion matkailutoimiston valitsemien elokuvien aiheet olivat universaaleja ja helposti lähestyttäviä. Kutsuvierastilaisuuden avasivat Turkin suurlähettiläs Hüseyin Selah Korutürk, Turkin matkailu- ja kulttuuriministeriön apulaiskansliapäällikkö Faruk Sahin ja kansanedustaja Kimmo Sasi. Kutsuvierastilaisuuden päätteeksi järjestetyssä paneelikeskustelussa elokuvaohjaaja Saara Saarela ja elokuvatuottaja Mete Sasioglu vaihtoivat ajatuksia Fig Jam -elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Aytac Agirlarin ja tuottaja Omer Calikoglun kanssa.

Turkkilaiset elokuvatähdet toivoivat näkevänsä suomalaisia elokuvia enemmän myös Turkissa. Suomalaisia elokuvia näytettiin Istanbulin nykytaiteen museossa viimeksi toukokuussa 2010. Suunnitelmissa on järjestää suomalaisen elokuvan näytäntö museossa seuraavan kerran joulukuussa 2011.

– Haluamme tavata suomalaisia näyttelijöitä ja oppia heiltä ammattijärjestötoimintaa, kertoi Turkish Movie Days -näyttelijävieraana ollut Turkin juuri perustetun näyttelijöiden ja näyttelijättärien liiton sihteeri Sebnem Sönmez. Sönmez toivoi tulevaisuudessa lisää vastaavanlaisia tapahtumia Suomen ja Turkin välille.

Turkin filmiteollisuus on nousussa ja viime vuosina turkkilaiset elokuvat ovat saaneet tunnustusta kansainvälisissä elokuvatapahtumissa. Turkin hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet elokuvateollisuuden suhteen. FIYAB:n puheenjohtajan Galip Gultekin mukaan Turkki pyrkii nousemaan elokuvan suurvallaksi Euroopassa. Vuonna 2010 Turkissa tuotettiin yli 70 elokuvaa. Turkkilaisista tv-sarjat ovat saavuttaneet suosiota maan rajojen ulkopuolella, ja Galip Gultekin toivoo elokuvillekin nykyistä laajempaa arvostusta.

– Turkkilaiset elokuvat ovat korkealaatuisesti tuotettuja. Maastamme tekee elokuvateollisuudelle houkuttelevan erittäin alhaiset käsikirjoitus- ja tuotantokustannukset Eurooppaan verrattuna, sanoo Gultekin.

Näyttelijöiden haastattelut ovat nähtävissä Turkish Movie Days Youtube -kanavalla ja lisätietoa tapahtumasta saa Turkish Movie Daysin nettisivuilta ja Facebook-sivuilta.

Kommentoi

Sain perjantai-iltana mukavaa postia: minut kutsuttiin jäseneksi Sitran Elinvoima-foorumiin. Foorumiin osallistujiksi valitaan noin 25 henkilöä yhteiskunnan eri nurkilta, ja tulin valituksi ensimmäisellä avoimen haun kierroksella.

Sitran Elinvoima-kehitysohjelma pitää sisällään kolme koulutusohjelmaa, joita kutsutaan Elinvoima-foorumeiksi. Foorumit kokoavat yhteen puoleksi vuodeksi kerrallaan yhteiskunnan eri sektoreilla vaikuttavia henkilöitä työstämään Suomen kestävän hyvinvoinnin kannalta merkittäviä teemoja. Uudenlaisen ymmärryksen pohjalta käynnistetään konkreettista toimintaa. Ensimmäinen Elinvoima-foorumi toteutettiin keväällä 2011. 

Nyt alkava ja keväälle 2012 jatkuva Elinvoima-foorumi II pureutuu teemaan uusi demokratia. Tavoitteenamme on luoda uudenlaista ja ajankohtaista käsitystä, millaista on tulevaisuuden suomalainen demokratia ja käynnistää sitä tukevaa toimintaa. 

Suomalainen demokratia on käymistilassa. Olinkin tohkeissani, kun elokuussa huomasin Sitran olevan oikealla asialla liikkeellä. Lähetin paperit sisään ja nyt olen kovin imarreltu, kun pääsin tällaiseen porukkaan mukaan. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys missään, ei edes Suomessa. Pelkkä nykytilan ylläpitokin vaatii työtä ja valppautta. Omaa mieltäni on viime aikoina askarruttanut budjettiprosessien ja julkisten hankkeiden rahoittamisen demokratisointi. Aion pitää kyllä muistakin asioista ääntä.

Kommentoi

Euroopan parlamentin varapuhemies Diana Wallisin ja Stewart Arnoldin toimittaman Arctic Papers julkaisusarjan ensimmäinen osa, The Spitsbergen Treaty, julkaistiin Viestintätoimisto Conexion tuottamana 30. syyskuuta. Kesän aikana uudistettu toimistomme sai nyt kunnian toimia edustustilana arvovaltaisille vieraille, joille Diana Wallis analysoi Huippuvuoria koskevan kansainvälisen sopimuksen olemassaoloa.

Arktisia alueita on tarkasteltu luonnonvarojen ja ympäristönsuojelun sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmista. Koillisväylän sulaminen ja lisääntyvä käyttö rahtiliikenteen väylänä Euroopan ja Aasian välillä nostaa alueen geopoliittista merkitystä entisestään. Arctic Papers - The Spitsbergen Treaty tarkastelee vuonna 1920 solmittua Huippuvuoria koskevaa kansainvälistä sopimusta, jolla päätettiin Huippuvuorien asemasta Norjan osana. Jo liki sata vuotta sitten solmittu sopimus on yhä poikkeuksellisen edistyksellinen monenkeskisen hallinnon näkökulmasta. ”Tässä sopimuksessa oli hämmästyttävän moderneja käsitteitä, kuten ajatus alueen ympäristön suojelusta ja sopimuksen allekirjoittajamaiden ja niiden asukkaiden yhdenvertaisesta kohtelusta”, Wallis totesi. ”Sopimusta luonnosteltaessa esitettiin jopa ajatus saariston vaihtuvasta suvereniteetista, hiukan EU:n vaihtuvan puheenjohtajuuden tapaan.” Wallisin mukaansa kansainvälisen yhteisön on kuitenkin tärkeää varautua niihin muutoksiin, joiden edessä Arktiksen luonto on väistämättä tulevina vuosina. Tämän vuoksi hän toivoo julkaisun avaavan keskustelua arktisiin alueisiin liittyvistä kansainvälisistä rakenteista ja siitä, mitä aikanaan innovatiivisesta Huippuvuoria koskevasta sopimuksesta voi oppia Arktikselle sopivan monenkeskisen hallinnon näkökulmasta.

Kommenttipuheenvuorossaan Lapin yliopisto Arktisen keskuksen kansainvälisen oikeuden professori Timo Koivurova kiinnitti huomiota Huippuvuorta ympäröivien merialueiden, ja niillä sijaitsevien luonnonvarojen ja omistusoikeuksien kiistanalaisuuteen. ”Konferensseissa asiantuntijat jakavat näkemyksen, että jos jossain, niin arktisilla alueilla kehitys on rauhanomaista.” Hänen mukaansa kansainvälinen lehdistö kirjoittaa mielellään arktisiin luonnonvaroihin liittyvästä kilpajuoksusta ja ristiriidoista. ”En kuitenkaan näe minkäänlaisia konfliktia edistäviä tekijöitä”, hän painottaa.

Tilaisuuden isäntänä toimi Viestintätoimisto Conexion neuvonantaja Kimmo Collander.