Kirjoittajana Kimmo Collander

Viikko sitten presidentinvaalit muuttuivat kaksintaisteluksi. Kamppailua on vielä viikko jäljellä, ja ratkaisevat kysymykset nousevat esille. Netissä käydyt keskustelut nostavat kansan syvien tai ainakin keskisyvien rivien huolenaiheet helposti analysoitavaksi.

Analysoimme vaalien jälkeen netissä käydyissä keskusteluissa tehtyjä mainintoja Niinistöstä ja Haavistosta. Käyttämällämme Whitevectorin teknologialla saimme selville mainintojen määrän ja sävyn. Teknologia ymmärtää suomea ja pystyy havaitsemaan kontekstuaaliset erot (esim. mainintojen ”Niinistö – ei paha” ja ”Niinistö on paha” välillä).

1. huomio: Ei enää jaksa

Molemmista ehdokkaista käyty keskustelu saavutti huippunsa vaalipäivän jälkeisenä maanantaina. Siitä lähtien keskustelu on hiipunut tasaisesti; Haavistolla hieman enemmän kuin Niinistöllä. Viikossa Niinistöstä tehtyjen mainintojen määrä on pudonnut 40 prosenttia ja Haavistolla 45 prosenttia.

Kuva 1. Nettimaininnat Saulista ja Pekasta saavuttivat huippunsa ensimmäisen kierroksen äänestystä seuraavana päivänä.

2. huomio: Haavistosta jaksetaan paremmin kuin Niinistöstä

Haavisto on ollut toisen kierroksen aikana nettikansalle kiinnostavampi hahmo kuin Niinistö. Haavistoon on viitattu vaalien jälkeen 97 000 kertaa ja Niinistöön 65 000 kertaa.

3. huomio: Puolisot kiinnostavat enemmän, osaaminen vähemmän

Haaviston ulkopoliittiset kyvyt keräsivät 32 000 mainintaa. Keskustelijoiden kannalta aihe ei näytä olevan presidentin toimen kannalta likimainkaan yhtä kiinnostava kuin hänen parisuhteensa. Siihen riitti kiinnostusta peräti 79 000 maininnan verran.
Niinistön kohdalta tilanne on kovin samanlainen. Ulkopolitiikalla (31 000 mainintaa) on vakuuttava takamatka Jenniin liittyviin kommentteihin (72 000) nähden.

4. huomio: Parisuhdekeskusteluissa yllättävän pieniä eroja

Saulista ja Jennistä on tehty enemmän myönteisiä mainintoja (71 prosenttia myönteisiä tai erittäin myönteisiä mainintoja) kuin Pekasta ja Antoniosta (69 prosenttia). Ero on kuitenkin hämmästyttävän pieni. Erittäin kielteisiä mainintoja tulee parisuhdepuolella Niinistölle yhtä paljon kuin Haavistolle (7 prosenttia).

Kuva 2. Pekan ja Saulin ympärillä pyöriviä keskusteluaiheita ja niiden sävyt.

5. huomio: Ulkopolitiikka Haavistolle

Nettikansa jakoi myönteisiä mainintoja ulkopolitiikasta enemmän Haavistolle kuin Niinistölle. Niinistö sai myönteisiä tai erittäin myönteisiä lausuntoja 70 prosenttia, kun Haavisto kiri 75 prosenttiin.

Kylmien numeroiden varassa vaalien kiinnostavuus näyttää luisuvan alamäkeä. Onko kierrosten välille varattu kaksi viikkoa turhan pitkä aika? Kun ehdokkaiden välille ei Suomen kaltaisessa konsensusvaltiossa kuitenkaan saada suuria periaatteellisia eroja, joudutaan tyytymään joko kampanjan aikana ilmenneiden pikkuasioiden suurenteluun tai ehdokkaiden henkilökohtaisiin elämänvalintoihin. Näillä valinnoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka ehdokas pystyy hoitamaan tehtävänsä.

Kannattaako symbolisen tehtävän täyttöä varten järjestää kaksi kansanäänestystä? Riittäisikö jopa yksi kierros? Säilyisikö keskustelu asiallisempana monen ehdokkaan kisassa, jossa yhden ehdokkaan mollaaminen ei tuo mitään omalle ehdokkaalle?

Kommentoi

Sain perjantai-iltana mukavaa postia: minut kutsuttiin jäseneksi Sitran Elinvoima-foorumiin. Foorumiin osallistujiksi valitaan noin 25 henkilöä yhteiskunnan eri nurkilta, ja tulin valituksi ensimmäisellä avoimen haun kierroksella.

Sitran Elinvoima-kehitysohjelma pitää sisällään kolme koulutusohjelmaa, joita kutsutaan Elinvoima-foorumeiksi. Foorumit kokoavat yhteen puoleksi vuodeksi kerrallaan yhteiskunnan eri sektoreilla vaikuttavia henkilöitä työstämään Suomen kestävän hyvinvoinnin kannalta merkittäviä teemoja. Uudenlaisen ymmärryksen pohjalta käynnistetään konkreettista toimintaa. Ensimmäinen Elinvoima-foorumi toteutettiin keväällä 2011. 

Nyt alkava ja keväälle 2012 jatkuva Elinvoima-foorumi II pureutuu teemaan uusi demokratia. Tavoitteenamme on luoda uudenlaista ja ajankohtaista käsitystä, millaista on tulevaisuuden suomalainen demokratia ja käynnistää sitä tukevaa toimintaa. 

Suomalainen demokratia on käymistilassa. Olinkin tohkeissani, kun elokuussa huomasin Sitran olevan oikealla asialla liikkeellä. Lähetin paperit sisään ja nyt olen kovin imarreltu, kun pääsin tällaiseen porukkaan mukaan. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys missään, ei edes Suomessa. Pelkkä nykytilan ylläpitokin vaatii työtä ja valppautta. Omaa mieltäni on viime aikoina askarruttanut budjettiprosessien ja julkisten hankkeiden rahoittamisen demokratisointi. Aion pitää kyllä muistakin asioista ääntä.

Kommentoi

Norjan kauhistuttavien tapahtumien jälkeen Pohjolassa on puhuttu pahasta enemmän kuin aikoihin. Aihetta käsiteltiin myös Conexion järjestämissä tilaisuuksissa SuomiAreenalla.

Kolmiosainen väittelysarja kokosi yhteensä lähes 500 kuulijaa keskustelemaan pahasta ja paheista, joista käsiteltiin porno ja uhkapelit. Sarjan huipensi Jussi Lähteen johtama keskustelu pahasta politiikassa. Panelisteina olivat perussuomalaisten ideologi Matti Putkonen, Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen sekä Conexion partneri Kimmo Collander.

Keskustelun alussa pohdittiin politiikan viholliskuvia. Muiden puolueiden demonisointia hyödynnetään vaalien aikana ja niiden välillä entistä enemmän. Vaaliväittelyissä poliitikot käyttävät enemmän aikaa muiden puolueiden haukkumiseen kuin oman puolueensa erinomaisuuden esittelyyn. Tämä on trendi, jolle etenkin perussuomalaiset näyttävät antaneen uutta vauhtia. Soiniin ei pahan leima tunnu tarttuneen Putkonen vitsaili tämän johtuvan siitä, että ”Soini on katolilainen ja saa syntinsä helpommin anteeksi.”

Poliitikkojen toimintatapojen todettiin siistiytyneen aikojen saatossa. Median valvonta ja politiikan ammattimaistuminen ovat esim. leikanneet alkoholinkäyttöä. Jokinen harmitteli tätä: "Poliitikot ovat, harmi kyllä, raitistuneet eivätkä enää kaveeraa lehtimiesten kanssa. Olisi kiva joskus vetää lärvit Urpilaisen tai Kataisen kanssa".

Pahuutta haettiin myös lobbareista. Ovatko lobbarit pahan edustajia ajaessaan yritysten yksityisiä intressejä poliittisella areenalla, jossa pitäisi ajatella kansalaisten parasta? Lobbarit saivat keskustelijoilta vapauttavan tuomion, sillä on poliitikkojen tehtävä kuunnella eri tahojen näkökulmia ja päättää, mihin suuntaan mennä. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, etteivät kansalaisjärjestöt ole lobbareina sen parempia tai huonompia kuin etujärjestöjen tai yritysten edustajat.

”Pahalla” todettiin olevan myös oikeuksia. Collanderin mukaan tärkein näistä on tulla määritellyksi pahaksi demokraattisen päätöksenteon kautta. Määrittelyvaltaa ei voi ulkoistaa esim. tiedotusvälineille. Päätöksenteossa on tärkeää, että kohde saa osallistua prosessiin ja että sitä kuullaan aidosti. Juuri tässä lobbareiden roolilla todettiin olevan suuri merkitys.
 

Kommentoi