Blogiarkisto
2012
Helmikuu
Tammikuu
2011
Joulukuu
October
September
August
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2010
Joulukuu
November
- Haluatko tietää, mitä käyttäjät odottavat yrityksiltä Facebookissa?
- Duunikone himaan vai himakone duuniin?
June
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Tammikuu
2009
Joulukuu
Kirjoittajana Kimmo Kuokka
Toimittaja, tee taustatyösi – edes Googlella
Hyvin suunnitteltu on puoliksi tehty. Toimittajien ja muiden kirjoitustyötä tekevien suunnittelua on jutun taustoittaminen: tutustutaan aihealueeseen sekä jutussa mahdollisesti esiintyviin henkilöihin ja yrityksiin. Mikäli taustatyö jää tekemättä, voi jutun uskottavuus kärsiä tuntuvasti. Juttu voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan saaden lukijat epäilemään aihetta valheelliseksi, jos jokin jutun keskeisistä tekijöistä on jotain muuta, mitä kirjoittaja oletti sen olevan.
Savon Seudun Sanomat julkaisi viime vuoden puolella artikkelin tuontiauton matkamittarin kilometrilukeman muuttamisesta. Jutussa esiteltiin esimerkkitapaus, jossa helsinkiläinen mieshenkilö kertoi painajaiseksi muuttuneesta unelma-autostaan. Edulliseen hintaan hankitun menopelin todelliset ajokilometrit paljastuivat ilmoitettuja runsaammiksi.
Kyseistä artikkelia on varmasti luettu mielenkiinnolla eri puolilla Suomea autoharrastajien keskuudessa, sillä esimerkkitapauksessa huijauksen kohteeksi joutunut henkilö on laajasti tunnettu huijari varaosa- ja autokaupoissa. Hän on saanut teoistaan ainakin yhden tuomion, ja jatkanut toimintaansa välittömästi vapauteen päästyään. Toisin sanoen huijauksista kertova juttu esittelee uhrina henkilön, joka on itse tehtaillut runsaasti mittarien rukkausta rankempia huijauksia.
Mikäli Savon Seudun Sanomien toimittaja olisi tiennyt esimerkkihenkilön taustat jo etukäteen, niin epäilen, ettei hänen tarinaansa olisi valittu esimerkkitapaukseksi. Vaikka artikkelin aihe eli kilometrien ruuvaaminen pois auton mittarista on todellinen, vähentää huonosti valittu esimerkkihenkilö jutun uskottavuutta tuntuvasti. Kaverin taustoista olisi saanut aivan riittävästi vihiä niinkin yksinkertaisella keinolla kuin Google-haulla, joka löytää runsaasti keskusteluja tämän nimeltä mainitsemattoman henkilön puuhailuista.
Taustatyöstään luistaneen toimittajan puolustukseksi on sanottava, että taitava huijari on varmasti onnistunut huijaamaan vakuuttavalla esiintymisellä myös toimittajaa. Hän on kuitenkin huijannut ammatikseen useita vuosia esiintyen milloin milläkin nimellä ja hankkinut rikollisin keinoin haltuunsa muun muassa useita BMW:n arvokkaimpia malleja sekä nipun muita kalliita kulkupelejä. Tekojensa ansiosta hän on ollut televisiossakin puheenaiheena: Nelosen ohjelma Rikosraportti teki hänestä jutun jo vuonna 2003 otsikolla ”ammattimainen autohuijari”.
Se, onko huijauksista tuomittu henkilö hyvä valinta uhrin rooliin huijauksia esittelevässä artikkelissa, jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi. Kyseisen henkilön joutumista huijauksen kohteeksi tuskin pahoittelee se autoharrastajaporukka, joka sai muutamia vuosia sitten sakkotuomion muilutettuaan hänet autokauppaverukkeella sorakuopalle ja annettuaan hänelle siellä sakinhivutusta.
Verbatimista Conexion asiakas
Verbatim, johtava tallennusmedioiden kehittäjä sekä optisten medioiden markkinajohtaja Euroopassa, on valinnut Viestintätoimisto Conexion huolehtimaan viestinnästä ja lehdistösuhteista Suomessa. Yhteistyön tavoitteena on nostaa Verbatimin tunnettuutta Suomessa median kautta. Kauttamme saa jatkossa Verbatimin tuotteiden testikappaleita ja sekä lisätietoja tuotevalikoimasta. Conexion Verbatim-tiimin tavoittaa osoitteesta verbatim@conexio.fi.
Tällä hetkellä testilaitevarastossamme on muun muassa Clip-it-, Micro- ja SecureData -USB-muisteja, SD-muistikortteja, ulkoisia kiintolevyjä (USB 2.0/3.0), optisia tallennusmedioita ja led-lamppuja. Toki kauttamme saa myös muita Verbatimin tuotteita. Koko tuotevalikoima löytyy Verbatimin verkkosivuilta.
Haemme vahvistuksia
Huom! Hakuaika alla mainittuihin avoimiin paikkoihin päättyi 31.1.2011. Kiitokset kaikille hakemuksensa lähettäneille!
Etsimme reiluun ja mukavaan työyhteisöömme uusia jäseniä:
- Viestintäalaa jo tuntevalle ammattilaiselle on tarjolla viestintäkonsultin rooli. Viestintäkonsultti vastaa asiakkuuksista sekä rakentaa heille innovatiivisia ja luovia kampanjoita.
- Teknologiasta kiinnostuneelle, sujuvalle tekstintuottajalle on tarjolla viestinnän suunnittelijan paikka. Suunnittelija hoitaa asiakasyritystemme viestintää asiakasvastaavien konsulttien tukena tuottaen kirjallista sisältöä lehdistö- ja asiakastiedotteiden sekä sähköisiin kanaviin.
Tarkemmat lisätiedot tehtävistä sekä niihin hakemisesta löytyvät yllä olevien Oikotielle osoittavien linkkien takaa, mutta aiheeseen liittyviä kysymyksiä voi toki laittaa tänne blogiinkin.
Vaikka viestintäala ei juuri sinua kiinnostaisikaan, niin toivomme sinun jakavan tietoa avoimista paikoistamme eteenpäin, mikäli tuttavapiirissäsi on jompaan kumpaan työtehtävään sopiva henkilö.
Tietovuotoja on monenlaisia
Viime aikoina salaiset dokumentit ovat olleet otsikoissa pääasiassa Wikileaksiin liittyvän uutisoinnin myötä. Aina salaisen materiaalin levittämiseen ei kuitenkaan tarvita syväkurkkua, vaan jopa huippusalaista työtä tekevät organisaatiot osaavat tuottaa vuodot täysin omakätisesti.
NASA:n julkistama raportti "A REVIEW OF NASA’S DISPOSITION OF INFORMATION TECHNOLOGY EQUIPMENT" paljastaa yhden menetelmän, miten kyseinen organisaatio on vuotanut salaista tietoa maailmalle: tietoja kulki eteenpäin käytöstä poistettujen laitteiden mukana. Raportin sivulla 19 olevat valokuvat esittelevät elinkaarensa päähän ehtineiden tietokoneiden kiintolevyjen hävittämistä. Siellähän ne möllöttävät kenen tahansa pengottavissa olevassa roskalaarissa. (Vrt. Pasilan poliisin tapaus.)
Raportista käy ilmi, että NASA pyrki pyyhkäisemään jokaisen kiintolevyn puhtaaksi ennen niiden kierrättämistä tai roskikseen heittämistä. Valitettavasti tämä oli vain pyrkimys, sillä menettelyn tehokkuutta selvittäneet tutkijat löysivät siitä useita aukkoja. Kiintolevyjen tyhjennys suoritettiin usein huolimattomasti tai - mikä pahempaa - sitä ei suoritettu ollenkaan, sillä levyjä ei järjestelmällisesti kerätty tyhjennettäviksi. Niinpä kierrätykseen (ja roskalavalle) päätyi kiintolevyjä, joiden sisältö oli yhä luettavissa.
Tietoturvaohjelmistojen ja -strategioiden jatkuvasta kehityksestä huolimatta yksi ongelma on ja pysyy. Tarkoitan siis sitä analogista möllikkää siinä monitorin edessä. Näin on aina ollut, ja näin tulee olemaan siihen asti, kunnes robotit ottavat vallan.
Duunikone himaan vai himakone duuniin?
Vielä takavuosina työntekijälle osoitettiin tietokone ja kännykkä, joiden kanssa hänen oli määrä työtehtävänsä hoitaa. Ja työntekijähän totteli tyytyväisenä, sillä saihan hän käyttöönsä arvokkaat työkalut. Nykyään jo hyvin askeettiselta vaikuttavaa graafista käyttöjärjestelmää (Win NT/2000 tai Mac OS 9) sujuvasti pyörittäneet kannettavat tietokoneet maksoivat kymmenen vuotta sitten huikeita summia. Tavallinen toimistosovellusten käyttöön tarkoitettu kannettava maksoi ohjelmistojen ja huoltopaketin kera usein pitkälti yli 20 000 markkaa.
Nykyään asia ei olekaan aivan yhtä yksinkertainen. Tietotekniikka on arkipäiväistynyt, laitteiden hinnat ovat pudonneet, ja yhä useammat ihmiset haluavat käyttää omia laitteitaan myös työtehtävissä, mikäli ne siihen vain soveltuvat. Tämä on nähtävissä useissa yrityksissä muun muassa iPhone-puhelinten invaasiossa: vaikka yritys ei tarjoaisi teknistä tukea kuin Nokian valmistamille luureille, haluavat työntekijät pitää kiinni rakkaista iPhoneistaan.
Työntekijöiden omistamien laitteiden ilmaantuminen työpaikalle on monen tekijän summa. Raja työ- ja yksityiselämän välillä on viime vuosina murentunut vauhdikkaasti monella rintamalla. Työkalut eli kannattavat tietokoneet ja kännykät kulkevat aina mukana, ja työtehtäviä tehdään usein myös vapaa-ajaksi kutsuttuna ajankohtana. Lisäksi tietoverkko ja sen mediaseksikkäät yhteisöpalvelut ovat sotkeneet kansalaisten arki- ja työidentiteetit.
Tutkimusyhtiö Gartner julkaisi pari vuotta sitten tutkimuksen, jonka paljasti hyvän designin ja tuottavuuden välillä olevan ei-niin-yllättävän yhteyden. ”Vaikka asiaa on vaikea kvantifioida kustannushyötyanalyysilla, on tyytyväinen käyttäjä pääsääntöisesti tyytymätöntä tuotteliaampi”, Gartner raportoi. Kuluttajille markkinoidut ja ennen kaikkea kuluttajien itse itselleen ostamat laitteet, esimerkiksi kannettavat tietokoneet, ovat usein pelkistettyjä yrityskannettavia paremmin muotoiltuja ja helppokäyttöisempiä. Käyttäessään itseään miellyttävää konetta työntekijä on tyytyväisempi ja tuotteliaampi. Gartner arvioi, että tänä vuonna joka toisessa yrityksen IT-laitehankinnassa on loppukäyttäjä mukana tekemässä päätöstä.
Jos ja kun työntekijän omien mieltymysten mukainen laite on käyttökelpoinen myös toimistoympäristössä, niin ei pitäisi olla yllätys, että sitä omaa laitetta halutaan myös käyttää. Tämä on johtanut yritystietotekniikan kuluttajistumiseen eli ns. BYOC-menettelyyn (bring your own computer), joka itse asiassa ei ole aivan niin hullu ajatus, kuin se ensi kuulemalta kuulostaa.
Perinteiseen IT-ajatteluun jämähtäneen tietohallinnon näkökulmasta BYOC-menettely on katastrofi. Miten yrityksen IT-osasto voi tarjota työntekijöille tukea kaikkiin mahdollisiin laitemalleihin? Miten käy tietoturvan? Hyviä kysymyksiä, joihin löytyy myös hyvät vastaukset. Esimerkiksi työpöytävirtualisoinnin avulla on mahdollista toimittaa työnantajan vaatimat sovellukset lähes laitteeseen kuin laitteeseen. IT-osaajien tarvitsee huolehtia vain konesalin toiminnasta. Tämä ratkaisu miellyttää myös käyttäjiä, joilla voi olla samassa tietokoneessa sekä henkilökohtainen että työpaikan tarjoama käyttöympäristö ja sovellusvalikoima.
Täysin vapaasti yrityskäyttöön tuotavien vanhojen laitteiden sijaan työntekijöille voidaan osoittaa budjetti, jolla he voivat hankkia vapaavalintaisen uuden tietokoneen. Mikäli he haluavat ostaa nimettyä summaa kalliimman laitteen, he saavat tehdä niin omalla kustannuksellaan. Ainoa ehto laitteen valinnassa on se, että koneen kylkiäisenä pitää ostaa esimerkiksi kolmen vuoden on-site -takuu, joka on saatavilla useimmilta laitevalmistajilta. Tämä menetelmä varmistaa sen, ettei työkoneiksi päädy elinkaarensa loppupuolella olevia murheenkryynejä. Vaikka laite ei olekaan työntekijän oma, suhtautuu hän omien mieltymystensä mukaiseen vapaavalintaiseen laitteeseen kuin ikiomaan, jos hänelle annetaan oikeus käyttää laitetta myös vapaa-ajan tarpeisiin.
Kuluttajistumisesta on kirjoitettu mediassa aika ajoin jo useamman vuoden ajan, mutta toistaiseksi BYOC-menettelyyn ovat tarttuneet lähinnä yritykset, joilla on omasta takaa ratkaisu rauta- tai sovelluspuolen (esim. Intel, Citrix) haasteisiin. Kuulisin mielelläni lisää yrityksistä, joissa omien laitteiden käyttö on sääntö, ei poikkeus. Suomessa en toistaiseksi ole tavannut BYOC-menettelyn laajaa hyödyntämistä muualla kuin startup-firmoissa, joissa se on usein jo pakon sanelema menetelmä. iPhone ja iPad ovat käytössä meidänkin toimistolla, mutta muuten meillä on tällä rintamalla vielä melko hiljaista.
Haluatko tietää, mitä käyttäjät odottavat yrityksiltä Facebookissa?
Yritysten Facebook-sivujen määrä kasvaa nopeaa vauhtia, mutta toistaiseksi yrityksillä on ollut sangen hatara käsitys sosiaalisen median mahdollisuuksista. Nyt tähän on tulossa muutos. Zeeland ja Consumer Compass ovat nimittäin tehneet tutkimuksen, jossa kuluttajat kertovat, mitä he odottavat yrityksiltä Facebookissa.
Tutkimus paljasti muun muassa, miksi ihmiset pitävät tietyistä yrityksistä ja tuotteista, millaisena mediana he kokevat Facebookin ja mitä pelkoja Facebookiin liittyy. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, vaikuttavatko Facebook-käyttäjien ikä, sukupuoli ja kokeneisuus heidän tapoihinsa olla Facebookissa. Syys-lokakuussa 2010 toteutettuun tutkimukseen osallistui 501 suomalaista vastaajaa.
Tutkimus kiinnostaa varmasti bloggaajia ja muita sosiaalisen median taitajia. Niinpä toivotammekin some-väen tervetulleeksi tutkimuksen julkistustilaisuuteen Aschan Cafe Jugendiin (Pohjoisesplanadi 19, Helsinki) perjantaina 26.11. klo 8.45 - 10.20. Ilmoita saapumisestasi Viestintätoimisto Conexioon, sari.sandrini@conexio.fi tai p. 045 130 8390 24.11. mennessä.
Facebook ja yritykset - mitä käyttäjä haluaa?
8.45 Aamiaistarjoilu
9.00 Tervetuloa, Jari Tuovinen, toimitusjohtaja, Zeeland Oyj
9.10 Tutkimustulosten julkistus
Topi Jurvanen, toimitusjohtaja, Consumer Compass Oy
Miikka Leinonen, luova johtaja, Maggie / Zeeland Oyj
9.45 Kokemuksia Facebook-markkinoinnista
Janne Järventausta, myyntipäällikkö, Kopparberg Finland Oy
10.00 Aikaa keskustelulle
10.15 Tilaisuuden päätös
Jari Tuovinen, Zeeland Oyj
Kahden maailman kohtaaminen
Ei, tämä kirjoitus ei koske klassista tieteisromaania When Worlds Collide (tai siitä tehtyä kenties vieläkin tunnetumpaa elokuvaa). Kirjoituksen aiheena on vanhan maailman edustaja New York Times, joka palkkalistoille ilmaantui viime viikolla ensimmäinen henkilö tittelillä "social media editor". Eräs ensimmäisistä NYTimesin kiinnityksestä kirjoittanut julkaisu oli uuden maailman edustaja ReadWriteWeb (RWW), jonka mukaan olemme lopultakin ehtineet niin pitkälle, että NYTimesin kaltaisella traditionaalisen journalismin lippulaivalla on sosiaaliselle medialle omistettu toimittajatason vakanssi.
NYTimesin päätös palkata tehtävään henkilö, jolla ei ole vahvaa taustaa sosiaalisen median parissa, kirvoitti kommentteja muun muassa Twitterissä. Monia sosiaalisen median taitajia kummastutti, miksi näinkin vastuullinen tehtävä annettiin perinteisen median työtehtävissä kannuksensa hankkineelle henkilölle. Kummastusta ei vähentänyt henkilön pitkä työsuhde NYTimesin kanssa.
"From what I have read, it seems that she will learn on the job. There are far too many ironies in this hiring", kirjoittaa Tish Grier RWW:ssä. Grier ihmettelee, miksi tehtävään palkattiin henkilö, jolla ei näytä olevan minkäänlaista kokemusta sosiaalisesta mediasta, vaikka maailmassa on runsaasti ihmisiä, joilla on osaamista sekä sosiaalisesta mediasta että journalismista.
Miksi NYTimesin tuore social media editor Jennifer Preston ei voisi onnistua työssään? CV:n mukaan hän on kokenut journalisti, kirjailija sekä Columbian yliopiston luennoitsija. Hän on vetänyt kaksi vuotta NYTimesin alueellisia uutisia sisältävää palstaa. Todennäköisesti hän tuntee NYTimesin lukijat paremmin kuin yksikään sosiaalisen median asiantuntija, joista useimmat näkevät sosiaalisen median joukkona erilaisia webbipohjaisia työkaluja. Toki Preston tulee kohtaamaan paljon haasteita ja uusia asioita, mutta hänen pääasiallinen tehtävänsä ei ole olla sosiaalisen median työkalujen tekninen taitaja. Hänen tehtävänsä on yhdistää lukijat ja NYTimes sosiaalisen median keinoin.
Preston ei nettikansalaisten kriittisistä kommenteista piittaa, vaan hän on jo aloittanut työssään oppimisen. Hän avasi aiemmin yksityisenä pitämänsä Twitter-tilinsä julkiseksi vain hetki sen jälkeen, kun RWW:n artikkelissa oletettiin hänen olevan kokematon twiittailija. Jää nähtäväksi, pääseekö hän tulevaisuudessa näyttämään kriitikoilleen pitkää nenää.