Sosiaalinen media
Viimeisen kierroksen some-takakaarre
Viikko sitten presidentinvaalit muuttuivat kaksintaisteluksi. Kamppailua on vielä viikko jäljellä, ja ratkaisevat kysymykset nousevat esille. Netissä käydyt keskustelut nostavat kansan syvien tai ainakin keskisyvien rivien huolenaiheet helposti analysoitavaksi.
Analysoimme vaalien jälkeen netissä käydyissä keskusteluissa tehtyjä mainintoja Niinistöstä ja Haavistosta. Käyttämällämme Whitevectorin teknologialla saimme selville mainintojen määrän ja sävyn. Teknologia ymmärtää suomea ja pystyy havaitsemaan kontekstuaaliset erot (esim. mainintojen ”Niinistö – ei paha” ja ”Niinistö on paha” välillä).
1. huomio: Ei enää jaksa
Molemmista ehdokkaista käyty keskustelu saavutti huippunsa vaalipäivän jälkeisenä maanantaina. Siitä lähtien keskustelu on hiipunut tasaisesti; Haavistolla hieman enemmän kuin Niinistöllä. Viikossa Niinistöstä tehtyjen mainintojen määrä on pudonnut 40 prosenttia ja Haavistolla 45 prosenttia.
Kuva 1. Nettimaininnat Saulista ja Pekasta saavuttivat huippunsa ensimmäisen kierroksen äänestystä seuraavana päivänä.
2. huomio: Haavistosta jaksetaan paremmin kuin Niinistöstä
Haavisto on ollut toisen kierroksen aikana nettikansalle kiinnostavampi hahmo kuin Niinistö. Haavistoon on viitattu vaalien jälkeen 97 000 kertaa ja Niinistöön 65 000 kertaa.
3. huomio: Puolisot kiinnostavat enemmän, osaaminen vähemmän
Haaviston ulkopoliittiset kyvyt keräsivät 32 000 mainintaa. Keskustelijoiden kannalta aihe ei näytä olevan presidentin toimen kannalta likimainkaan yhtä kiinnostava kuin hänen parisuhteensa. Siihen riitti kiinnostusta peräti 79 000 maininnan verran.
Niinistön kohdalta tilanne on kovin samanlainen. Ulkopolitiikalla (31 000 mainintaa) on vakuuttava takamatka Jenniin liittyviin kommentteihin (72 000) nähden.
4. huomio: Parisuhdekeskusteluissa yllättävän pieniä eroja
Saulista ja Jennistä on tehty enemmän myönteisiä mainintoja (71 prosenttia myönteisiä tai erittäin myönteisiä mainintoja) kuin Pekasta ja Antoniosta (69 prosenttia). Ero on kuitenkin hämmästyttävän pieni. Erittäin kielteisiä mainintoja tulee parisuhdepuolella Niinistölle yhtä paljon kuin Haavistolle (7 prosenttia).
Kuva 2. Pekan ja Saulin ympärillä pyöriviä keskusteluaiheita ja niiden sävyt.
5. huomio: Ulkopolitiikka Haavistolle
Nettikansa jakoi myönteisiä mainintoja ulkopolitiikasta enemmän Haavistolle kuin Niinistölle. Niinistö sai myönteisiä tai erittäin myönteisiä lausuntoja 70 prosenttia, kun Haavisto kiri 75 prosenttiin.
Kylmien numeroiden varassa vaalien kiinnostavuus näyttää luisuvan alamäkeä. Onko kierrosten välille varattu kaksi viikkoa turhan pitkä aika? Kun ehdokkaiden välille ei Suomen kaltaisessa konsensusvaltiossa kuitenkaan saada suuria periaatteellisia eroja, joudutaan tyytymään joko kampanjan aikana ilmenneiden pikkuasioiden suurenteluun tai ehdokkaiden henkilökohtaisiin elämänvalintoihin. Näillä valinnoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka ehdokas pystyy hoitamaan tehtävänsä.
Kannattaako symbolisen tehtävän täyttöä varten järjestää kaksi kansanäänestystä? Riittäisikö jopa yksi kierros? Säilyisikö keskustelu asiallisempana monen ehdokkaan kisassa, jossa yhden ehdokkaan mollaaminen ei tuo mitään omalle ehdokkaalle?
Haluatko tietää, mitä käyttäjät odottavat yrityksiltä Facebookissa?
Yritysten Facebook-sivujen määrä kasvaa nopeaa vauhtia, mutta toistaiseksi yrityksillä on ollut sangen hatara käsitys sosiaalisen median mahdollisuuksista. Nyt tähän on tulossa muutos. Zeeland ja Consumer Compass ovat nimittäin tehneet tutkimuksen, jossa kuluttajat kertovat, mitä he odottavat yrityksiltä Facebookissa.
Tutkimus paljasti muun muassa, miksi ihmiset pitävät tietyistä yrityksistä ja tuotteista, millaisena mediana he kokevat Facebookin ja mitä pelkoja Facebookiin liittyy. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, vaikuttavatko Facebook-käyttäjien ikä, sukupuoli ja kokeneisuus heidän tapoihinsa olla Facebookissa. Syys-lokakuussa 2010 toteutettuun tutkimukseen osallistui 501 suomalaista vastaajaa.
Tutkimus kiinnostaa varmasti bloggaajia ja muita sosiaalisen median taitajia. Niinpä toivotammekin some-väen tervetulleeksi tutkimuksen julkistustilaisuuteen Aschan Cafe Jugendiin (Pohjoisesplanadi 19, Helsinki) perjantaina 26.11. klo 8.45 - 10.20. Ilmoita saapumisestasi Viestintätoimisto Conexioon, sari.sandrini@conexio.fi tai p. 045 130 8390 24.11. mennessä.
Facebook ja yritykset - mitä käyttäjä haluaa?
8.45 Aamiaistarjoilu
9.00 Tervetuloa, Jari Tuovinen, toimitusjohtaja, Zeeland Oyj
9.10 Tutkimustulosten julkistus
Topi Jurvanen, toimitusjohtaja, Consumer Compass Oy
Miikka Leinonen, luova johtaja, Maggie / Zeeland Oyj
9.45 Kokemuksia Facebook-markkinoinnista
Janne Järventausta, myyntipäällikkö, Kopparberg Finland Oy
10.00 Aikaa keskustelulle
10.15 Tilaisuuden päätös
Jari Tuovinen, Zeeland Oyj
Kahden maailman kohtaaminen
Ei, tämä kirjoitus ei koske klassista tieteisromaania When Worlds Collide (tai siitä tehtyä kenties vieläkin tunnetumpaa elokuvaa). Kirjoituksen aiheena on vanhan maailman edustaja New York Times, joka palkkalistoille ilmaantui viime viikolla ensimmäinen henkilö tittelillä "social media editor". Eräs ensimmäisistä NYTimesin kiinnityksestä kirjoittanut julkaisu oli uuden maailman edustaja ReadWriteWeb (RWW), jonka mukaan olemme lopultakin ehtineet niin pitkälle, että NYTimesin kaltaisella traditionaalisen journalismin lippulaivalla on sosiaaliselle medialle omistettu toimittajatason vakanssi.
NYTimesin päätös palkata tehtävään henkilö, jolla ei ole vahvaa taustaa sosiaalisen median parissa, kirvoitti kommentteja muun muassa Twitterissä. Monia sosiaalisen median taitajia kummastutti, miksi näinkin vastuullinen tehtävä annettiin perinteisen median työtehtävissä kannuksensa hankkineelle henkilölle. Kummastusta ei vähentänyt henkilön pitkä työsuhde NYTimesin kanssa.
"From what I have read, it seems that she will learn on the job. There are far too many ironies in this hiring", kirjoittaa Tish Grier RWW:ssä. Grier ihmettelee, miksi tehtävään palkattiin henkilö, jolla ei näytä olevan minkäänlaista kokemusta sosiaalisesta mediasta, vaikka maailmassa on runsaasti ihmisiä, joilla on osaamista sekä sosiaalisesta mediasta että journalismista.
Miksi NYTimesin tuore social media editor Jennifer Preston ei voisi onnistua työssään? CV:n mukaan hän on kokenut journalisti, kirjailija sekä Columbian yliopiston luennoitsija. Hän on vetänyt kaksi vuotta NYTimesin alueellisia uutisia sisältävää palstaa. Todennäköisesti hän tuntee NYTimesin lukijat paremmin kuin yksikään sosiaalisen median asiantuntija, joista useimmat näkevät sosiaalisen median joukkona erilaisia webbipohjaisia työkaluja. Toki Preston tulee kohtaamaan paljon haasteita ja uusia asioita, mutta hänen pääasiallinen tehtävänsä ei ole olla sosiaalisen median työkalujen tekninen taitaja. Hänen tehtävänsä on yhdistää lukijat ja NYTimes sosiaalisen median keinoin.
Preston ei nettikansalaisten kriittisistä kommenteista piittaa, vaan hän on jo aloittanut työssään oppimisen. Hän avasi aiemmin yksityisenä pitämänsä Twitter-tilinsä julkiseksi vain hetki sen jälkeen, kun RWW:n artikkelissa oletettiin hänen olevan kokematon twiittailija. Jää nähtäväksi, pääseekö hän tulevaisuudessa näyttämään kriitikoilleen pitkää nenää.
Huonojakin vitsejä kuunnellaan
Lainopillisen neuvon ja yleisen nyrkkisäännön mukaan sosiaalisen median välityksellä ei kannata sanoa mitään sellaista, mitä ei sanoisi kyseiselle kuulijalle tai kuulijajoukolle kasvokkain. Tästä perusohjeesta on hankkinut omakohtaisia kokemuksia 26-vuotias Paul Chambers, joka uhkasi tammikuussa Twitteriin kirjoittamassaan viestissä räjäyttävänsä Doncasterin lentoaseman "taivaan tuuliin" turhauduttuaan huonon sään aiheuttamaan lentokentän sulkemiseen.
"Crap! Robin Hood Airport is closed. You've got a week and a bit to get your shit together otherwise I'm blowing the airport sky high!"
Toukokuun alussa Ison-Britannian oikeuslaitos totesi Chambersin syyllistyneen julkisen uhkauksen esittämiseen. Nuorukainen oli tarkoittanut viestinsä huumoriksi ja oletti ystäviensä reagoivan siihen hymynkare suupielissään. Hän olisi varmasti voinut esittää vitsinsä kasvokkain ystävilleen, mutta todennäköisesti hän ei olisi tehnyt sitä Doncasterin kenttähenkilökunnalle. Valitettavasti Chambers ei ollut suojannut Twitter-viestejään hänelle tuntemattomilta seuraajilta ja näin myös Doncasterin turvallisuusviranomaiset bongasivat hänen viestinsä Twitteristä.
Ajattelemattomuus tuli maksamaan Chambersille hieman alle tuhat puntaa sakkoina ja oikeudenkäyntikuluina. Kaveri lienee tyytyväinen siitä, että kyseessä oli brittiläinen lentokenttä. Yhdysvalloissa vastaava pommiuhkaus olisi voinut tuoda tuntuvasti ankaramman tuomion. Toisaalta Chambers ei vaikuta oppineen tapauksesta mitään, sillä hän on sittemmin kommentoinut Twitterissä muun muassa syyttäjien toimintaa f-alkuisilla sanoilla.
