Yleistä
Conexion toimisto muuntautui piirakkaravintolaksi
Joukko Conexion työntekijöitä osallistui lauantaina 5.2. Ravintolapäivään, joka valittiin vuoden 2011 kulttuuriteoksi. Kirpakassa pakkassäässä Conexion toimiston lämpöön pystytetyssä piirakkaravintolassa vieraili noin satakunta ihmistä ja tunnelma oli loistava.
Lokinpesäksi nimetyn ravintolan menuun kuuluivat Äijäpiirakka, Vihreä piirakka ja Töölön piirakka, sekä ihanat jälkkärit Porkkanapiirakka ja Nutellapiirakka. Suosituimmaksi valinnaksi osoittautui erittäin lihaisa ja tuhdisti juustolla ryyditetty Äijäpiirakka, joka löysi tiensä myös naisruokailijoiden sydämeen.
Piirakkaravintola Lokinpesä oli niin hauska kokemus, että Conexion kulinaristit avaavat ravintolan ovet mielellään uudestaankin.
Huippusuosittuun Ravintolapäivään voi tutustua osoitteessa www.restaurantday.org.
Kuvia Lokinpesästä ja muista ympäri Suomea pystytetyistä ravintoloista löytyy täältä: http://www.flickr.com/photos/restaurantday/sets/72157628111804428/
Toimittaja, tee taustatyösi – edes Googlella
Hyvin suunnitteltu on puoliksi tehty. Toimittajien ja muiden kirjoitustyötä tekevien suunnittelua on jutun taustoittaminen: tutustutaan aihealueeseen sekä jutussa mahdollisesti esiintyviin henkilöihin ja yrityksiin. Mikäli taustatyö jää tekemättä, voi jutun uskottavuus kärsiä tuntuvasti. Juttu voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan saaden lukijat epäilemään aihetta valheelliseksi, jos jokin jutun keskeisistä tekijöistä on jotain muuta, mitä kirjoittaja oletti sen olevan.
Savon Seudun Sanomat julkaisi viime vuoden puolella artikkelin tuontiauton matkamittarin kilometrilukeman muuttamisesta. Jutussa esiteltiin esimerkkitapaus, jossa helsinkiläinen mieshenkilö kertoi painajaiseksi muuttuneesta unelma-autostaan. Edulliseen hintaan hankitun menopelin todelliset ajokilometrit paljastuivat ilmoitettuja runsaammiksi.
Kyseistä artikkelia on varmasti luettu mielenkiinnolla eri puolilla Suomea autoharrastajien keskuudessa, sillä esimerkkitapauksessa huijauksen kohteeksi joutunut henkilö on laajasti tunnettu huijari varaosa- ja autokaupoissa. Hän on saanut teoistaan ainakin yhden tuomion, ja jatkanut toimintaansa välittömästi vapauteen päästyään. Toisin sanoen huijauksista kertova juttu esittelee uhrina henkilön, joka on itse tehtaillut runsaasti mittarien rukkausta rankempia huijauksia.
Mikäli Savon Seudun Sanomien toimittaja olisi tiennyt esimerkkihenkilön taustat jo etukäteen, niin epäilen, ettei hänen tarinaansa olisi valittu esimerkkitapaukseksi. Vaikka artikkelin aihe eli kilometrien ruuvaaminen pois auton mittarista on todellinen, vähentää huonosti valittu esimerkkihenkilö jutun uskottavuutta tuntuvasti. Kaverin taustoista olisi saanut aivan riittävästi vihiä niinkin yksinkertaisella keinolla kuin Google-haulla, joka löytää runsaasti keskusteluja tämän nimeltä mainitsemattoman henkilön puuhailuista.
Taustatyöstään luistaneen toimittajan puolustukseksi on sanottava, että taitava huijari on varmasti onnistunut huijaamaan vakuuttavalla esiintymisellä myös toimittajaa. Hän on kuitenkin huijannut ammatikseen useita vuosia esiintyen milloin milläkin nimellä ja hankkinut rikollisin keinoin haltuunsa muun muassa useita BMW:n arvokkaimpia malleja sekä nipun muita kalliita kulkupelejä. Tekojensa ansiosta hän on ollut televisiossakin puheenaiheena: Nelosen ohjelma Rikosraportti teki hänestä jutun jo vuonna 2003 otsikolla ”ammattimainen autohuijari”.
Se, onko huijauksista tuomittu henkilö hyvä valinta uhrin rooliin huijauksia esittelevässä artikkelissa, jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi. Kyseisen henkilön joutumista huijauksen kohteeksi tuskin pahoittelee se autoharrastajaporukka, joka sai muutamia vuosia sitten sakkotuomion muilutettuaan hänet autokauppaverukkeella sorakuopalle ja annettuaan hänelle siellä sakinhivutusta.
Turkish Movie Days ylitti yleisöodotukset
Ensimmäinen modernin turkkilaisen elokuvan festivaali Turkish Movie Days ylitti yleisötavoitteensa. Kolmen päivän aikana 28.9.–1.10.2011 esitettiin viisi kotimaassaan hyvin suosittua elokuvaa, joita ei Suomessa ollut aiemmin näytetty. Conexiolle ison kulttuuritapahtuman viestinnän suunnittelu ja toteutus oli positiivinen uusi kokemus. Tapahtuman puitteissa pääsimme hyödyntämään tiimimme monipuolista osaamista audiovisuaalisesta tuotannosta viestinnän toteuttamiseen sosiaalisessa mediassa.
Turkin elokuvatuottajien ammattiyhdistyksen FIYAB:n ja Turkin valtion matkailutoimiston valitsemien elokuvien aiheet olivat universaaleja ja helposti lähestyttäviä. Kutsuvierastilaisuuden avasivat Turkin suurlähettiläs Hüseyin Selah Korutürk, Turkin matkailu- ja kulttuuriministeriön apulaiskansliapäällikkö Faruk Sahin ja kansanedustaja Kimmo Sasi. Kutsuvierastilaisuuden päätteeksi järjestetyssä paneelikeskustelussa elokuvaohjaaja Saara Saarela ja elokuvatuottaja Mete Sasioglu vaihtoivat ajatuksia Fig Jam -elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Aytac Agirlarin ja tuottaja Omer Calikoglun kanssa.
Turkkilaiset elokuvatähdet toivoivat näkevänsä suomalaisia elokuvia enemmän myös Turkissa. Suomalaisia elokuvia näytettiin Istanbulin nykytaiteen museossa viimeksi toukokuussa 2010. Suunnitelmissa on järjestää suomalaisen elokuvan näytäntö museossa seuraavan kerran joulukuussa 2011.
– Haluamme tavata suomalaisia näyttelijöitä ja oppia heiltä ammattijärjestötoimintaa, kertoi Turkish Movie Days -näyttelijävieraana ollut Turkin juuri perustetun näyttelijöiden ja näyttelijättärien liiton sihteeri Sebnem Sönmez. Sönmez toivoi tulevaisuudessa lisää vastaavanlaisia tapahtumia Suomen ja Turkin välille.
Turkin filmiteollisuus on nousussa ja viime vuosina turkkilaiset elokuvat ovat saaneet tunnustusta kansainvälisissä elokuvatapahtumissa. Turkin hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet elokuvateollisuuden suhteen. FIYAB:n puheenjohtajan Galip Gultekin mukaan Turkki pyrkii nousemaan elokuvan suurvallaksi Euroopassa. Vuonna 2010 Turkissa tuotettiin yli 70 elokuvaa. Turkkilaisista tv-sarjat ovat saavuttaneet suosiota maan rajojen ulkopuolella, ja Galip Gultekin toivoo elokuvillekin nykyistä laajempaa arvostusta.
– Turkkilaiset elokuvat ovat korkealaatuisesti tuotettuja. Maastamme tekee elokuvateollisuudelle houkuttelevan erittäin alhaiset käsikirjoitus- ja tuotantokustannukset Eurooppaan verrattuna, sanoo Gultekin.
Näyttelijöiden haastattelut ovat nähtävissä Turkish Movie Days Youtube -kanavalla ja lisätietoa tapahtumasta saa Turkish Movie Daysin nettisivuilta ja Facebook-sivuilta.
Verbatimista Conexion asiakas
Verbatim, johtava tallennusmedioiden kehittäjä sekä optisten medioiden markkinajohtaja Euroopassa, on valinnut Viestintätoimisto Conexion huolehtimaan viestinnästä ja lehdistösuhteista Suomessa. Yhteistyön tavoitteena on nostaa Verbatimin tunnettuutta Suomessa median kautta. Kauttamme saa jatkossa Verbatimin tuotteiden testikappaleita ja sekä lisätietoja tuotevalikoimasta. Conexion Verbatim-tiimin tavoittaa osoitteesta verbatim@conexio.fi.
Tällä hetkellä testilaitevarastossamme on muun muassa Clip-it-, Micro- ja SecureData -USB-muisteja, SD-muistikortteja, ulkoisia kiintolevyjä (USB 2.0/3.0), optisia tallennusmedioita ja led-lamppuja. Toki kauttamme saa myös muita Verbatimin tuotteita. Koko tuotevalikoima löytyy Verbatimin verkkosivuilta.
Conexio ja Neuvosto tiivistävät yhteistyötä
Viestintätoimisto Conexio Oy ja vaikuttajaviestinnän asiantuntija Neuvosto Oy irtautuvat omistuksellisesti Zeeland-konsernista ja aloittavat uuden yhteisen taipaleen. Meitä yhdistää kiinnostus kehittää tulevaisuuden vaikuttamisen keinoja, joilla voimme auttaa asiakkaitamme menestymään. Yhteistyömme Zeeland-konsernin muiden yhtiöiden kanssa jatkuu edelleen.
Jatkamme asiakkaidemme palvelemista tinkimättömällä asenteella ja kerromme tarkemmin kevään aikana, millaisia palveluja uusi ”Neuvosto-Cone” tarjoaa Suomessa ja maailmalla. Punakonemaista totista puurtamista emme tavoittele. Tavoitteellista ja tuloksellista viestintää syntyy parhaiten iloisella ilmeellä.
Tietovuotoja on monenlaisia
Viime aikoina salaiset dokumentit ovat olleet otsikoissa pääasiassa Wikileaksiin liittyvän uutisoinnin myötä. Aina salaisen materiaalin levittämiseen ei kuitenkaan tarvita syväkurkkua, vaan jopa huippusalaista työtä tekevät organisaatiot osaavat tuottaa vuodot täysin omakätisesti.
NASA:n julkistama raportti "A REVIEW OF NASA’S DISPOSITION OF INFORMATION TECHNOLOGY EQUIPMENT" paljastaa yhden menetelmän, miten kyseinen organisaatio on vuotanut salaista tietoa maailmalle: tietoja kulki eteenpäin käytöstä poistettujen laitteiden mukana. Raportin sivulla 19 olevat valokuvat esittelevät elinkaarensa päähän ehtineiden tietokoneiden kiintolevyjen hävittämistä. Siellähän ne möllöttävät kenen tahansa pengottavissa olevassa roskalaarissa. (Vrt. Pasilan poliisin tapaus.)
Raportista käy ilmi, että NASA pyrki pyyhkäisemään jokaisen kiintolevyn puhtaaksi ennen niiden kierrättämistä tai roskikseen heittämistä. Valitettavasti tämä oli vain pyrkimys, sillä menettelyn tehokkuutta selvittäneet tutkijat löysivät siitä useita aukkoja. Kiintolevyjen tyhjennys suoritettiin usein huolimattomasti tai - mikä pahempaa - sitä ei suoritettu ollenkaan, sillä levyjä ei järjestelmällisesti kerätty tyhjennettäviksi. Niinpä kierrätykseen (ja roskalavalle) päätyi kiintolevyjä, joiden sisältö oli yhä luettavissa.
Tietoturvaohjelmistojen ja -strategioiden jatkuvasta kehityksestä huolimatta yksi ongelma on ja pysyy. Tarkoitan siis sitä analogista möllikkää siinä monitorin edessä. Näin on aina ollut, ja näin tulee olemaan siihen asti, kunnes robotit ottavat vallan.
Duunikone himaan vai himakone duuniin?
Vielä takavuosina työntekijälle osoitettiin tietokone ja kännykkä, joiden kanssa hänen oli määrä työtehtävänsä hoitaa. Ja työntekijähän totteli tyytyväisenä, sillä saihan hän käyttöönsä arvokkaat työkalut. Nykyään jo hyvin askeettiselta vaikuttavaa graafista käyttöjärjestelmää (Win NT/2000 tai Mac OS 9) sujuvasti pyörittäneet kannettavat tietokoneet maksoivat kymmenen vuotta sitten huikeita summia. Tavallinen toimistosovellusten käyttöön tarkoitettu kannettava maksoi ohjelmistojen ja huoltopaketin kera usein pitkälti yli 20 000 markkaa.
Nykyään asia ei olekaan aivan yhtä yksinkertainen. Tietotekniikka on arkipäiväistynyt, laitteiden hinnat ovat pudonneet, ja yhä useammat ihmiset haluavat käyttää omia laitteitaan myös työtehtävissä, mikäli ne siihen vain soveltuvat. Tämä on nähtävissä useissa yrityksissä muun muassa iPhone-puhelinten invaasiossa: vaikka yritys ei tarjoaisi teknistä tukea kuin Nokian valmistamille luureille, haluavat työntekijät pitää kiinni rakkaista iPhoneistaan.
Työntekijöiden omistamien laitteiden ilmaantuminen työpaikalle on monen tekijän summa. Raja työ- ja yksityiselämän välillä on viime vuosina murentunut vauhdikkaasti monella rintamalla. Työkalut eli kannattavat tietokoneet ja kännykät kulkevat aina mukana, ja työtehtäviä tehdään usein myös vapaa-ajaksi kutsuttuna ajankohtana. Lisäksi tietoverkko ja sen mediaseksikkäät yhteisöpalvelut ovat sotkeneet kansalaisten arki- ja työidentiteetit.
Tutkimusyhtiö Gartner julkaisi pari vuotta sitten tutkimuksen, jonka paljasti hyvän designin ja tuottavuuden välillä olevan ei-niin-yllättävän yhteyden. ”Vaikka asiaa on vaikea kvantifioida kustannushyötyanalyysilla, on tyytyväinen käyttäjä pääsääntöisesti tyytymätöntä tuotteliaampi”, Gartner raportoi. Kuluttajille markkinoidut ja ennen kaikkea kuluttajien itse itselleen ostamat laitteet, esimerkiksi kannettavat tietokoneet, ovat usein pelkistettyjä yrityskannettavia paremmin muotoiltuja ja helppokäyttöisempiä. Käyttäessään itseään miellyttävää konetta työntekijä on tyytyväisempi ja tuotteliaampi. Gartner arvioi, että tänä vuonna joka toisessa yrityksen IT-laitehankinnassa on loppukäyttäjä mukana tekemässä päätöstä.
Jos ja kun työntekijän omien mieltymysten mukainen laite on käyttökelpoinen myös toimistoympäristössä, niin ei pitäisi olla yllätys, että sitä omaa laitetta halutaan myös käyttää. Tämä on johtanut yritystietotekniikan kuluttajistumiseen eli ns. BYOC-menettelyyn (bring your own computer), joka itse asiassa ei ole aivan niin hullu ajatus, kuin se ensi kuulemalta kuulostaa.
Perinteiseen IT-ajatteluun jämähtäneen tietohallinnon näkökulmasta BYOC-menettely on katastrofi. Miten yrityksen IT-osasto voi tarjota työntekijöille tukea kaikkiin mahdollisiin laitemalleihin? Miten käy tietoturvan? Hyviä kysymyksiä, joihin löytyy myös hyvät vastaukset. Esimerkiksi työpöytävirtualisoinnin avulla on mahdollista toimittaa työnantajan vaatimat sovellukset lähes laitteeseen kuin laitteeseen. IT-osaajien tarvitsee huolehtia vain konesalin toiminnasta. Tämä ratkaisu miellyttää myös käyttäjiä, joilla voi olla samassa tietokoneessa sekä henkilökohtainen että työpaikan tarjoama käyttöympäristö ja sovellusvalikoima.
Täysin vapaasti yrityskäyttöön tuotavien vanhojen laitteiden sijaan työntekijöille voidaan osoittaa budjetti, jolla he voivat hankkia vapaavalintaisen uuden tietokoneen. Mikäli he haluavat ostaa nimettyä summaa kalliimman laitteen, he saavat tehdä niin omalla kustannuksellaan. Ainoa ehto laitteen valinnassa on se, että koneen kylkiäisenä pitää ostaa esimerkiksi kolmen vuoden on-site -takuu, joka on saatavilla useimmilta laitevalmistajilta. Tämä menetelmä varmistaa sen, ettei työkoneiksi päädy elinkaarensa loppupuolella olevia murheenkryynejä. Vaikka laite ei olekaan työntekijän oma, suhtautuu hän omien mieltymystensä mukaiseen vapaavalintaiseen laitteeseen kuin ikiomaan, jos hänelle annetaan oikeus käyttää laitetta myös vapaa-ajan tarpeisiin.
Kuluttajistumisesta on kirjoitettu mediassa aika ajoin jo useamman vuoden ajan, mutta toistaiseksi BYOC-menettelyyn ovat tarttuneet lähinnä yritykset, joilla on omasta takaa ratkaisu rauta- tai sovelluspuolen (esim. Intel, Citrix) haasteisiin. Kuulisin mielelläni lisää yrityksistä, joissa omien laitteiden käyttö on sääntö, ei poikkeus. Suomessa en toistaiseksi ole tavannut BYOC-menettelyn laajaa hyödyntämistä muualla kuin startup-firmoissa, joissa se on usein jo pakon sanelema menetelmä. iPhone ja iPad ovat käytössä meidänkin toimistolla, mutta muuten meillä on tällä rintamalla vielä melko hiljaista.
